perjantai 31. elokuuta 2012

Epäonnistuneet pikkuleivät




"Taputeltujen pikkuleipien ulkomuoto on epäilyttävä, eikä sitruuna maistu niissä pätkääkään. 

Olen usein ruokablogeja lueskellessani kaivannut niistä puuttunutta inhimillisyyttä ja erehtyväisyyttä. Suuressa osassa valmistettu ruoka näyttää täydelliseltä, kaikki kuulostaa helpolta ja kirjoittaja suoranaiselta keittiön jumalattarelta. Se ärsyttää kaltaistani säheltäjää. Aloitellessani blogin kirjoittamista päätin, että esitän asiat juuri niin kuin ne ovat: niin onnistumiset (ja niihin liittyvät ihmettelyt) kuin epäonnistumisetkin. Kokeiltuani sekalaisia reseptejä tähän mennessä olen ollut tyytyväinen siihen, että kokkauskokeiluni ovat sujuneet yllättävänkin hyvin, mutta toisaalta olen huomannut kirjoituksissani toistavani juuri sitä ärsyttävää ”kaikki hyvin, olipa namia” -mantraa. Mutta tänään tuli se epäonnistuminenkin.

Pohjoisessa käydessäni pääsin maistelemaan herkullisia ”pikapullia”, jotka pohjoissuomalainen emäntä oli tehnyt huoneenlämpöisistä aineksista nopeasti sekoittamalla, kaulitsemalla ne ohuiksi suorakulmioiksi ja leikkaamalla niihin hammastuksen puukolla. Pikkuleivät olivat kuohkeita ja pehmeän makuisia, erittäin maistuvia. Kysyin reseptiä. Ajattelin, että kaulitusta taikinasta olisi mukava leikata pyöreällä piparimuotilla tasalaatuisia pikkuleipiä. Taikinaa voisi maustaa eri tavoin, se olisi monipuolinen ja helppotekoinen. Kotona leipoessani yritin jopa seurata reseptiä tarkoin, mutta jokin meni silti vikaan.


Helpot pikkuleivät:

250 g voita
2 dl sokeria
1 muna
1/2 dl piimää
375 g vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa

Sekoita huoneenlämpöiset ainekset keskenään. Kauli 0,5 cm paksuisiksi suorakulmioiksi. Leikkaa reunoihin veitsellä hammastus tai koristele muutoin. Paista 200–225-asteisessa uunissa kullanruskeiksi.


Ensiksikin unohdin ottaa ainekset huoneenlämpöön. Emäntä kertoi ottaneensa rasvan lämpiämään jo aamulla paistaakseen pikkuleivät iltapäivällä. Kaikkien ainesten tulisi ohjeen mukaan olla huoneenlämpöisiä. Yritin paikata asiaa mikrottamalla margariinia hetken aikaa. Sekoitin ainekset keskenään. Halusin pikkuleivistä sitruksisia, joten lisäsin taikinaan 2 rkl sitruunamehua sekä 2 rkl sitruunatahnaa. Käytettyäni ohjeen mukaisen määrän vehnäjauhoja katselin taikinaa ja totesin, ettei sitä voi kaulita. Siitä ongelmat alkoivat. Lisäsin hieman jauhoja. Ei muutosta. Jauhot loppuivat: minulla ja vehnäjauhoilla on sellainen suhde että ne loppuvat aina kesken. Lisäsin hätäpäissäni hieman gluteenitonta jauhoseosta, mistä ei kuitenkaan ollut apua. Päätin nostella taikinaa leivinpaperin päälle lusikoilla. Ripottelin kokkareiden päälle gluteenittomia jauhojani ja taputtelin ne ohuiksi pikkuleiviksi.

Pikkuleipien maku on ihan ok. Ne eivät kuitenkaan maistu yhtä hyviltä kuin emännän tekemät. Olisiko hänellä ollut salaisena aineksena ripaus Lapin taikaa? Taputeltujen pikkuleipien ulkomuoto on epäilyttävä, eikä sitruuna maistu niissä pätkääkään. Luultavasti gluteenittomien jauhojen seurausta on se, että leivonnainen tarttuu ikävästi kitalakeen pureskeltaessa. En nyt heti ensimmäiseksi lähtisi siis tarjoamaan näitä vierailleni. 

Mitä noille nyt sitten tekisi? Ne sopisivat varmasti jonkinlaiseen pappilan hätävaraan tai muokattuun tiramisuun. Saa nähdä hautaanko ne ensin pakastimeen siksi aikaa kunnes ärsytys laantuu ja keksin hyvän käyttökohteen. Mutta en aio luovuttaa tämän reseptin suhteen! Jokin aurinkoinen päivä tulevaisuudessa kaivan reseptin esiin ja teen sen pilkulleen oikein. Tätä yllä olevaa reseptiä voi joku kärsivällisempi hyvin kokeilla, sillä se on sama, jolla emäntä loihti omat herkulliset leivonnaisensa. 




2 kommenttia:

  1. Kiitos! Mahtava ja rehellinen blogikirjoitus. :D

    VastaaPoista
  2. Mukavaa jos ripaus realistisuutta piristää! Olen jälkikäteen käsittänyt että kyseessähän ovat klassiset kampanisut, joista tulen ehdottomasti vielä leipomaan onnistuneetkin versiot. Valitettavasti toteuttaminen on kestänyt kovin pitkään.

    VastaaPoista