Kevyt perunakeitto – Light Potato Soup

"1800-luvulla Suomen Talousseuraan muodostettiin perunavaliokunta, joka jakoi kansalaisille siemenperunoita laajentaakseen sen viljelyä.

Vapiskaa, karppaajat! Valmistin tänään ateriaksi oikean hiilihydraattipommin, perunasosekeiton. Otin reseptin pienillä muutoksilla kirjasta Isomummin keittiö. Elsa Helmisen ruokavuosi 1896 (Linnilä, K. & Pukkila, H. 2004). Olen tainnut jäädä paitsi jostain informaatiosta, sillä en käsitä, mitä tarkoitetaan, kun resepteissä puhutaan kasvisliemestä. Voisin ymmärtää että sen voi keittää kasvisliemikuutiota apuna käyttäen, mutta mitä jos haluan valmistaa kasvisliemen luonnollisemmalla tavalla? Mistä ne kasvikset ponnahtavat kyseiseen liemeen ja mihin ne katoavat sen jälkeen? Koputeltuani hetken tyhjää päätäni päätin tällä kertaa hyödyntää perunoiden keitinveden ja käyttää lisäksi hieman maitoa. Keitosta tuli herkullista tälläkin tavalla. Perunasosekeitto sopii hyvin alkuruoaksi tai kevyeksi lounaaksi. Pääruokana sen kanssa voi tarjota jotain hieman tukevampaa ruokaa.

Perunasosekeitto (6:lle):

900 g perunoita

1 rkl voita

1 rkl vehnäjauhoja

1 1/2 l kasvislientä tai maitoa

1 tl suolaa

ripaus valkopippuria

hienonnettua persiljaa

(100 g sulatejuustoa)

Kuori perunat ja keitä ne pehmeäksi. Survo hienoksi erillisessä astiassa. Mittaa kattilan pohjalle voi sekä jauhot ja anna kiehua hetki. Vispilöi sekaan ohuena nauhana kasvisliemi tai maito sekä survotut perunat. Anna kiehua 10 minuuttia ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Halutessasi sekoita joukkoon myös hieman sulatejuustoa makua tuomaan.


Etelä-Amerikan tuliainen, peruna, saapui Suomeen 1700-luvulla, jolloin sen käyttö rajoittui  herraskartanoihin. Vuosisadan loppupuolella suomalaiset Pommerin sotaan osallistuneet sotamiehet tutustuivat juurekseen lähemmin ja toivat perunanviljelytaidon ja hyvät siemenperunat mukanaan palatessaan kotimaahan. Näin perunanviljely alkoi levitä koko kansan pariin. Perunan tuottoisuus ja helppohoitoisuus pantiin merkille ja alettiin julkaista erityisiä perunanviljelyoppaita. 1800-luvulla Suomen Talousseuraan muodostettiin perunavaliokunta, joka jakoi kansalaisille siemenperunoita laajentaakseen sen viljelyä. 1800-luvulla peruna syrjäytti nauriin tärkeimpänä viljelys- ja ruokajuureksenamme. Nykyisin se mielletäänkin suomalaisten perusravinnoksi.

MARGINAALISSA:

Minua on viime aikoina mietityttänyt roolimme tässä kulutusmaailmassa. Minne tahansa menemmekin, kohtaamme jatkuvasti mainonnan virtaa, joka kehottaa meitä ostamaan tuotteita ”oman parhaamme vuoksi”. Hemmottele itseäsi. Säästä aikaasi. Tehosta toimintaasi. Muodosta side juuriisi (viesti tulee, ironista kyllä, einesmakaronilaatikon mainoksesta). Kulutusmaailman lisäksi elämme myös mielikuvien maailmassa. Millainen olen käyttäessäni tätä tuotetta? Minkä viestin lähetän muille ostaessani tätä ruokaa? Entä tätä? Samalla tavoin kuin yritykset luovat brändiään, me luomme, osittain tiedostamattakin, mielikuvaa omasta itsestämme. Ikään kuin rakennamme arvoamme muiden silmissä. Minäkin teen sitä edustamalla jonkintasoista slow food -trendiä ja paasaamalla juurillemme paluusta. Sen sijaan, että ohjaamme kuluttajuuttamme mielikuvamaailman rakentamiseen, toivoisin, että voisimme joskus irtautua tarpeesta olla jotain joillekin muille ja tehdä oman arvomme mukaisia kriittisiä päätöksiä aidosti oman itsemme vuoksi. Ehkä kuluttajuuttamme voisivatkin ohjata erilaiset kysymykset. Millainen olo minulle tulee käyttäessäni tätä tuotetta? Tarvitsenko tätä todella? Millaista maailmaa olen rakentamassa kulutustottumuksillani ja haluanko sitoutua siihen? Maailma on liian suuri muutettavaksi silmänräpäyksessä, mutta omaan elämäämme jo pienetkin päätökset voivat tehdä paljon kaivattuja parannuksia.

*  *  *

Be ware, all you low carb dieters! I prepared a real carbohydrate bomb today; pureed potato soup. The recipe is modified from a recipe book Isomummin keittiö: Elsa Helmisen ruokavuosi 1896 (Great grandma’s kitchen: Elsa Helminen’s food year 1896) that has Finnish recipes from the 1800’s. I think I must have missed some essential information, because I have no idea what people mean when they talk about vegetable bouillon. I can see that it might be easy to prepare bouillon by using a vegetable bouillon cube with water, but what if I wanted to cook it the natural way? Where do the vegetables come from and after seasoning a perfect bouillon, where do they disappear? After wondering for a moment I decided to utilize the water used for cooking the potatoes and add some milk to have the right amount of liquid. And it worked very well this way, too! Pureed potato soup is perfect for a starter or a light lunch. If served as a main dish, it’s better to enjoy it with something a bit sturdier.

Pureed Potato Soup (6 portions):

900 g (2 lbs) potatoes

1 tbsp. butter

1 tbsp plain flour

1 1/2 l (3 pt) vegetable bouillon or milk

1 tsp. salt

pinch of white pepper

minced parsley

(100 g [3 1/2 oz] processed cheese)

Peel and cook the potatoes in a large kettle. Mash them in a separate dish. In the kettle, cook the butter and plain flour to make thickener. Add gradually bouillon or milk while mixing carefully. Add the mashed potatoes. Cook for ten more minutes and season with salt and white pepper. If you like, add some processed cheese to give the soup extra flavour.

The present of South America, potato, arrived to Finland in the 16^th century, but it was mainly cultivated in large estates. At the end of the century Finnish soldiers that took part in the Pomeranian War got to know the root vegetable better, and when they returned home, they brought with them the know-how of potato cultivation and good seed potatoes. This is how cultivation of potatoes started to spread around common people. The profitability and easy maintenance were noticed and specific cultivation guidebooks were published. In the 1800’s a potato commission was formed in the Finnish National Economy Society. The commission took part in passing out seed potatoes to increase potato cultivation. In the 1800’s potato replaced turnip as our most important root vegetable for cultivation and food. Nowadays it is considered to be an integral part of Finnish food culture.

OVER THE EDGE:

For the past few days I've been thinking about our role in this world of consumerism. Everywhere we go we encounter a stream of advertising that tells us to buy products “for our own sake”. Pamper yourself. Save your time. Help yourself be more efficient. Find your own roots (ironically, this message was delivered in an ad for ready-made macaroni casseroles). In addition to a world of consumerism, we also live in a world of images. How do I present myself by using this product? What kind of a message do I send to other people by buying this kind of food? How about this? The same way enterprises build up their brands, we create, partially unconsciously, our own image. As if we were trying to create and build our own worth in the eyes of the others. I do it too, by representing some kind of a slow food movement and by ranting about connecting to our cultural roots. But instead of directing our consumerism towards the world of images, I hope that some day we’ll be able to tear away from the need of being something for somebody else and make critical decisions according to our own values truly for our own sake. Maybe other type of questions could direct our consumerism. How do I feel when using this product? Do I really need this? What kind of a world do I take part in creating by my choices and do I really want to commit to it? The world is too big to change in a blink of an eye, but even small decisions can have a huge impact on our own lives.