Hullun porkkananaisen keitokset – Concoctions of the Crazy Carrot Lady

"Porkkana on keittiön moniottelija: se toimii loistavasti keitossa, leivässä, salaatissa ja leivonnaisissakin.

Koin pari päivää sitten pienen yllätyksen, kun avasin jääkaapin alalokeron laittaakseni sinne juuri ostamani pussin porkkanoita. Siellä oli jo yksi. Ja toinenkin, kyljessään kolmannen pussin viimeiset porkkanat. Ilmeisesti vain kuljen ympäriinsä porkkanoita ostellen muistamatta koskaan käyttää niitä. Joillakin on kotonaan kymmeniä kissoja, minulla taas neljättä kiloa porkkanoita. Keittiöni bravuuri, porkkanakeitto, johon lisätään aimo nokare sulatejuustoa, tuli tänään siis todelliseen tarpeeseen. Ihastuin tähän keittoon jo nuorena tyttönä, kun isäni löysi reseptin jostain lehdestä. Keitimme yhdessä porkkanakeittoa itsenäisyyspäivän alkuruoaksi, kun tuttavaperhe tuli kotiimme päivälliselle. Sieltä 15 vuoden takaa keitto on kulkenut matkassani ja maistuu edelleen yhtä taivaalliselta! Suosittelen lämpimästi tätä kaikille.

Juustoinen porkkana-sipulikeitto:

1 1/2 l vettä

8 porkkanaa

1 keltasipuli

1 purjosipuli

2–4 valkosipulin kynttä

200 g sulatejuustoa

1–1 1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
1/4 tl valkopippuria
1 rkl kuivattua persiljaa

Mittaa kattilaan noin puolet vedestä ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää joukkoon paloitellut tuoreainekset ja keitä ne kannen alla hiljalleen kypsiksi. Lisää keittoon juusto ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää loput vedestä, kuumenna sekoitellen ja mausta.

Perinteiden puolestapuhujana olin ensin epävarma sulatejuuston käytöstä, mutta kas, internetlähteet tiesivät kertoa, että Suomessa sulatejuustoa on valmistettu jo sota-aikana. Niinpä kai voidaan todeta, että sulatejuusto on perinteiseen suomalaiseenkin ruoanlaittoon onnistunut pehmittämään pienen kolosen. Nimensä juusto saa sen valmistustavasta, jossa tehtaalla tähteeksi päätyvät jäännöspalat sulatetaan, maustetaan ja pakataan myyntiin. Tämä tieto on mieluista tähteiden hyödyntämisen kannattajalle ja nosti sulatejuuston pisteitä kyllä kummasti! Porkkana puolestaan on Suomen suosituin juures. Sen arvellaan kuuluneen ihmisen ravintoon jo metsästäjä-keräilijäkautena. Viljeleminen aloitettiin ilmeisemmin Lähi-idässä, josta se levisi Eurooppaan 1000-luvun alkupuolella. Alunperin viljellyistä sinipunaisista ja keltaisista porkkanoista kehitettiin oransseja 1600–1700-luvun Hollannissa. Porkkana sisältää runsaasti A-vitamiinin esiastetta karoteenia, C-vitamiinia sekä seleeniä. Juures säilyy jääkaapissakin pitkiä aikoja priimakunnossa, etenkin, jos se on saanut pitää multapintansa. Porkkana on keittiön moniottelija: se toimii loistavasti keitossa, leivässä, salaatissa ja leivonnaisissakin. Voit nauttia sitä siis kaikilla ruokalajeilla: alku-, pää- ja jälkiruokana sekä lisukkeena!



marginaalissa:

Tätä keittoa valmistaessa minulle tuli suuri kiusaus käyttää kaapin perältä edelleen löytyviä liemikuutioita. Jostain syystä kyseenalaistan edelleenkin maustamistaitoni ja kuvittelen tarvitsevani ylimääräisiä maun tehostajia. Tosiasia kuitenkin on, että mausteiden vähittäisellä lisäämisellä ja siinä välissä tapahtuvalla maistelulla ei voi mennä vikaan. Ripaus ripaukselta lisäilin suolaa ja pippuria, ja vähitellen tavoittelemani maku löytyi kuin löytyikin sieltä keiton uumenista. Ilman liemikuutioita. Liemikuutiot ovat helppo ratkaisu, jos tuntuu ettei ruoka maistu aivan toivotunlaiselta. Minä kuitenkin jääräpäisesti uskon, että noiden pienten kuutioiden taika ei ole muutaman mausteen yhdistelmässä, vaan joukkoon lisätyssä aromivahventeessa, joka antaa aivoille aimo potkun uskotellessaan ruoan maistuvan maukkaammalta kuin se todellisuudessa onkaan. Ajatus ärsyttää minua suunnattomasti ja sen vuoksi pyrin pysyttelemään liemikuutioista erillään. Sitä paitsi: jos keiton oikealla maulla ei ole aivoille enää mitään väliä, miten kummassa opimme koskaan oikeasti maustamaan ruokaamme onnistuneesti? En halua luoda keittiössäni illuusioita vaan oikeita makuelämyksiä. Jos se vaatiikin hieman vaivannäköä ja ajoittaisia epäonnistumisia, pistän ne elämänkokemuksen piikkiin.

*  *  *

Something surprising happened to me a couple of days ago. I was placing a bag of carrots I had just bought into the fridge, when I noticed there already was one bag. And a second one, and next to that one there were the remains of a fourth one. Apparently I just go around buying carrots without ever actually using them. Some people have tens of cats; I have over three kilos of carrots. There can’t be a better time to cook carrot soup! I fell in love with this soup when I was a young girl and my father found the recipe in some magazine. Together we cooked this delicious carrot soup to serve as a starter when close family friends came to dinner on Finnish Independence Day. It was somewhat 15 years ago and I still keep the recipe close; I highly recommend trying this one out.

Carrot Soup with Cheese:

1 1/2 l water

8 carrots

1 yellow onion

1 leek

2–4 cloves of garlic

200 g processed cheese
1– 1 1/2 tsp. salt

1/2 tsp. black pepper
1/4 tsp. white pepper

1 tbsp. dried parsley

Peel the carrots and yellow onion, wash the leek and cut them all into smaller pieces. Into a large kettle, measure about half of the water and bring to a boil. Throw in the veggies and cook on medium heat until done. Add the processed cheese and puree the soup with a blender bar. Add the rest of the water, heat up while stirring and season.

I love the taste of processed cheese in this soup. However, as I have emphasized the importance of using traditional ingredients and natural flavours in cooking, I had a hard time deciding whether I should or shouldn’t be using processed cheese today. I looked up for some info about the product and was happy to learn that processed cheese has actually been produced and used in Finland since the 30’s, that is. I suppose it can be stated that processed cheese has managed to melt its own little hole into the more traditional Finnish cooking. In Finnish processed cheese is called sulatejuusto, which literally means melted cheese. The name reflects its way of production: when producing other kind of cheese, any leftovers are melted, seasoned and packed to be sold as processed cheese. The info was new to me but it made me appreciate the product more as it utilizes ingredients that might otherwise be discarded.

Carrot is the most popular root vegetable in Finland, and for a good reason: it contains a lot of carotene, the precursors or vitamin A, plus loads of vitamin C and selenium. It survives perfectly even for longer periods of time, especially if it still has its coat of dirt over it. Apparently carrots formed a part of our regimen even during the era of hunter-gatherers. It seems that people first started cultivating carrots in the Middle East from where they spread to Europe somewhere around the 9^th century. They were originally purple or yellow, but in the 17^th century Dutch growers produced them to be orange. Carrot is a multitalented ingredient in the kitchen: it works perfectly in soups, breads, salads and pastries. You can enjoy it in every course: as a starter, main course, side dish and dessert!



OVER THE EDGE:
When I was cooking this soup I was tempted to use the stock cubes I still have at the back of the cupboard. For some reason I still question my skills in seasoning, believing I need to make food taste better. But the fact is that you can never go wrong with adding small amounts of spices at a time and tasting the food in between. Little by little I added salt and pepper to the soup, and finally I found the right flavour I had been looking for. It was hidden somewhere in the soup and I was super glad I was able to dig it up. Stock cubes are an easy solution if you feel your dish is missing something. I however firmly believe that the magic of stock cubes is not in the few spices that are stuffed together, but in the sodium glutamate that kicks our brain into believing the food tastes better than it actually does. The thought is very irritating and that’s why I don’t want to use the cubes. Besides: if the real flavour of the food is irrelevant to our brain, how on earth will we ever be able to learn how to season it? I don’t want to create illusions in my kitchen but real taste experiences. So what if it takes some effort or even failures every now and then? That’s what life does.